Näin kasvoi puutavaran kuivauksen eurooppalainen kärkiyritys
Yli neljä vuosikymmentä sitten, vuonna 1970, Utec (sittemmin Valutec) rakensi Skellefteåssa ensimmäisen puutavaran kuivaamon. Kaksi vuotta myöhemmin yritys sai ensimmäisen patenttinsa dynaamisesta kuivausprosessista, jota seurasi voimakas kehitys sekä rakentamisessa että teknologiassa. Tämä on kertomus Valutecista, josta kehittyi nykyinen Euroopan suurin puutavaran kuivauslaitteistojen toimittaja.
Anders Lövgren perusti yhdessä veljiensä Matsin ja Pährin kanssa Utecin, josta useiden yrityskauppojen ja pitkäkestoisen kasvun tuloksena kehittyi nykyinen Valutec. Heille oli yhteistä liikemiehen vaisto, yrittäjyys, ja tekninen ajattelutapa ja taitojensa ansiosta he käynnistivät ja kehittivät useita yrityksiä Skellefteån seudulla.
Yrittäjyys kulkee perheessä perintönä. Nuorena, käytyään kolme vuotta lukion teknistä linjaa Anders aloitti työnteon isänsä Alfredin rakennusyrityksessä yhdessä veljiensä Matsin ja Pährin kanssa.
– Minulle oli itsestäänselvyys, että kouluttaudun rakennusinsinööriksi. Tiesin sen jo 7-vuotiaana, Anders kertoo. Lisäksi saimme mahtavan koulutuksen. Matematiikan ja fysiikan opettajamme inspiroivat minua osaamisellaan.
Piirroksia vuodelta 1911
Ja yritys olikin menestyksekäs. Lövgrenin perheyritys toimi tuona aikana poikkeuksellisen rationaalisesti, ja siten työpäivän kuluessa syntyi paljon ja hyvää jälkeä.
– Työskentelimme paljon tavallisten ongelmien, esimerkiksi vesivahinkojen parissa. Meillä oli myös radiopuhelimet, itseohjautuvat yksiköt ja laskutus suunniteltiin tehokkaaksi.
Yksi yrityksen saamista urakoista oli Skellefteån lähellä sijaitseva Mycklen saha, joka halusi muun muassa rakentaa uuden puutavarakuivaamon. Kuivaamon suunnittelu oli annettu tehtäväksi kokeneelle LVI-konsultille.
– Siellä heräsi kiinnostukseni puun kuivaamiseen. Näin, miten paljon tekniikkaa asiaan liittyi ja ymmärsin, että minun oli opeteltava lisää prosessista.
Sanottu ja tehty. Anders kävi kirjastossa ja lainasi kolme kirjaa, joilla oli pedagogiset otsikot Sahalaitos 1, Sahalaitos 2 ja Sahalaitos 3. Hän löysi kirjasta puutavarakuivaamon piirroksen, joka oli tehty vuonna 1911. Se oli osa samaa piirustuskokonaisuutta, joita LVI-konsultti oli käyttänyt.
– Sanoinkin hänelle, että 'jotain on täytynyt sentään tapahtua sen jälkeen'.
”Tee itse paremmin!”
Konsultti suuttui perin pohjin, viskasi piirustukset päin Andersia, lupasi kertoa tämän huonosta käytöksestä Alfredille ja puuskahti ”tee sitten itse paremmin!”. Näin Anders sitten tekikin: Myckle sai 1911-vuosimallin asemesta trukilla täytettävän kamarikuivaamon, joka oli tuona aikana hyvin epätavallinen ratkaisu. Se muurattiin, varustettiin työntöovilla sekä kuivan ja kostean lämpötilan ohjauksella, jonka toimitti Honeywell.
– Se toimi erinomaisesti verrattuna muihin kuivaamoihin, joita parhaassa tapauksessa ohjattiin nokkalevyillä. Uutta luomusta käytiinkin ihmettelemässä joukolla.
Vähän tämän jälkeen Svensk Träforskning -laitos julkaisi raportin otsikolla ”Seitsemän merkittävintä ongelmaa puutavaran kuivauksessa”. Kirjoittajina oli kaksi ansioitunutta ja kunnioitettua professoria. Raportissa käsiteltiin epätiiviyttä, logistiikkaongelmia ja – ohjausongelmia.
– Tuolloin markkinoilla oli monta eri merkkiä, muun muassa saksalainen Hildebrand, mutta yksikään ei toiminut erityisen hyvin. Suurin kilpailija olikin itse asiassa perinteinen lautatarhakuivaus.
Alalla oli paljon tehtävää ja kehitettävää. Utec alkoi kehittää ovia, jotka tuolloin rakennettiin useimmiten teräksestä tai puusta ja avattiin työntämällä syrjään, mikä tuotti ongelmia talvella kertyvän jään vuoksi. Utecin patentoima rakenne perustui alumiiniprofiileihin, jotka sijoitettiin kahden kudotusta muovista tehdyn kankaan väliin. Moottorilaitteisto taittoi kankaat kokoon, kun alumiiniprofiilit nostettiin ylös.
– Me annoimme IUC:lle tehtäväksi testata uudet ovemme. Osoittautui, että ilmavuotoa oli hyvin vähän, mikä säästi puutavarakuivaamossa energiaa. Oviyritys myytiin 80-luvulla ja nykyisin ovia myydään Megadoor-tuotemerkillä. Tuotteita käytetään useimmilla lentokentillä kaikkialla maailmassa, Anders kertoo.
Ohjaus oli toinen alue, joka kaipasi uudistuksia. Anders otti yhteyttä Kjell Lidströmiin, joka oli taitava elektroniikkainsinööri ja sai tehtäväkseen miettiä, miten ohjausta voitaisiin parantaa. Hän on sittemmin työskennellyt ongelmanratkaisijana ja keksijänä monessa ruotsalaisessa yrityksessä.
– Suurin etumme oli, ettemme tienneet mitään. Ratkaisimme ongelman itse sen sijaan, että katselisimme, mitä muut olivat tehneet ja olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ajoitus oli täydellinen.
Patentti myönnettiin
He nostivat kapasiteettia lisäämällä ilman nopeutta ja kuivaamon lämpötilaa. He alkoivat myös tarkastella kuivan ja märän lämpötilan asemesta ensisijaisena ohjaussuureena suhteellista kosteutta. Pian syntyi maailman ensimmäinen mukautuva puutavarakuivaamon säätöjärjestelmä.
Sitä ohjattiin piirikortilla, jossa kaasuputkilukemat osoittivat kuivaamon suhteellisen ilmankosteuden ja lämpötilan. Menetelmälle myönnettiin patentti vuonna 1972 ja sitä täydennettiin ja kehitettiin useiden vuosien ajan uusilla patenteilla.
Ensimmäinen käyttöön otettu prosessori sai nimekseen Processor 1001. Se korvattiin sittemmin uudella mallilla eli Processor 2002:lla, jota seurasi aikanaan Processor 3003. Ja niin edelleen. Koko ajan he kehittivät uusia tapoja saada talteen kuivausprosessin aikaisia mittaustietoja. Kaiken tarkoituksena oli saada entistä parempi loppukosteusarvo. 1980 esiteltiin P5000-ohjausjärjestelmä.
Hyvä kuivaamonhoitaja on tärkeämpi kuin toimitusjohtaja
Mitä edistyneemmäksi ohjausta kehitettiin ja mitä paremmaksi puutavan kuivaus tehostui, sitä aggressiivisemmaksi Valutecin mainonta tuli.
– Korostimme usein sitä, että hyvä kuivaamonhoitaja voi tuoda yritykseen enemmän rahaa kuin toimitusjohtaja. Ja se todella piti paikkansa, kunhan oli kiinnostunut kuivaamisesta ja hoiti työnsä hyvin, pystyi ansaitsemaan suuria summia, aivan kuten nykyäänkin.
Yhtiö sai yhä enemmän sahalaitosasiakkaita sekä Ruotsista että Euroopasta, ja vuonna 1997 saavutettiin uusi virstanpylväs eli tehtiin ensimmäinen yrityskauppa.
– Se oli Valmet, jonka pääalana oli paperiteollisuuden prosessilaitteiden suunnittelu ja valmistus. Valmet hallitsi myös kuivaamoiden jatkuvatoimisen täyttämisen, mitä meillä ei ollut tuoteohjelmassa. Lisäksi yrityksellä oli Suomessa vahva asema.
”Hankalia kilpailijoita”
Yhtiön pääkilpailijoina Pohjoismaiden markkinoilla olivat tuolloin WSAB ja ABB.
– ABB oli todella hankala kilpailija. Sen etuna oli, että olla pörssissä noteeratut yritykset suosivat yhtiön osaketta sen vahvan tavaramerkin ansiosta. Vaadittiin todella lujatahtoinen sahajohtaja, joka sai tahtonsa läpi, ettei ABB:ta valittu toimittamaan uusia laitteistoja. Me kilpailimme enemmän tavaramerkillä kuin teknisellä ratkaisulla.
ABB:n historia puutavaran kuivausalalla päättyi, kun Valutec osti sen vuonna 2006. Kolme vuotta myöhemmin ostovuorossa oli WSAB.
Alusta alkaen aina nykypäivään saakka yhteisenä nimittäjänä on ollut, että Valutec on vienyt puunkuivauksen alaa koko ajan eteenpäin. Salaisuus?
– Meidän toimintamme keskipisteenä on aina ollut asiakkaillemme tuottamamme hyöty sekä kyky palkata osaavia ihmisiä. Toiminnastamme vastaa nykyään osaava väki, joka todella hallitsee puutavaran kuivaamisen. On hienoa nähdä, kuinka he optimoivat rakenteita ja parantavat jatkuvasti valmiiksi kuivatun puutavaran laatua hyödyntämällä nykytekniikan mahdollisuuksia,” Anders toteaa lopuksi.